Urheilua voisi katsoa kotonakin, kaikkia matseja ei ehkä ilmaiskanavilta näy, mutta useimmiten ne voisi katsoa netin kautta ainakin maksullisena palveluna; olutkin halvempaa kaupasta kotiin kannettuna, miksi siis pakkautua baariin kuikuilemaan ruutua isopäisten urheilufanien takaa? Varmaahan on että kaikkein isopäisin sattuu aina istumaan eteesi – eivät urheilufanit keskimäärin ole erityisen isopäisiä, ainoastaan se joka aina jotenkin onnistuu istumaan eteen, sama henkilö ilmeisesti pitää myös elokuvien katsomisesta teatterissa.

Yksi tekijä on tietysti ruutu: asialleen omistautuneessa urheilun ystävien ravintolassa on kunnollisen kokoinen skriini ja riittävä äänentoisto. Ruutu on sijoitettu niin että kaikki näkevät sen hyvin, tai siis yleensä ruudut.

Tämä tuskin pelkästään saisi urheilun katsojaa baariin, tärkeintä urheilubaarissa television koon ja urheilutarjonnan ohella on tietysti reilu meininki. Urheilukatsomossa on tunnelmaa, ja sama tunnelma lähestulkoon on myös hyvässä urheilubaarissa. Ottelun tai kilpailun katsominen hyvässä seurassa ei ole vain passiivista tuijottamista, vaan aktiivista osallistumista: huudettuaan itsensä käheäksi matsin aikana, saman tien voi myös jakaa tunteitaan muiden kanssa, ja harrastaa niin sanottua jälkipyykkiä eli puintia: väliajalla ja pelin jälkeen on hyvä ruotia pelaajien, joukkueiden ja valmentajien heikkoudet ja vahvuudet ennen kuin joukkue – siis katsojien joukkue – poistuu ulos, kylmään ja sateeseen, arkielämän pariin, odottamaan seuraavaa urheilutapahtumaa. Onneksi niistä ei ole puutetta.