Nyt kun talvi on ovella, voikin valmistautua – henkisesti, muunlaista valmistautumista ei kai penkkiurheilijalta odoteta – talviurheilukisoihin. Mäkihypyn MM-kisat järjestetään marraskuussa, mutta mäkeä hypätään myös kesällä. Suomalainen mäkihyppääjäkonkari Janne Ahonen oli jo poissa lajista pari vuotta, mutta on tehnyt come-backiä nyt kesä-GP sarjan kisoissa, ja pääsi kolmanneksi Klingenthalissa Saksassa. Sveitsissä hän jäi kuudenneksi, mutta oli vain 9,2 pisteen päässä voittajasta Kamil Stochista joka sentään on viime vuoden suurmäen MM-voittaja.Janne Ahonen on mäkihypyn kaksinkertainen maailmanmestari, henkilökohtaisissa kilpailuissa, ensimmäinen jo vuonna 1997 – Ahonen on syntynyt vuonna 1977 – ja myös kaksinkertainen maailmancupin voittaja, ja ainoa viisinkertainen Keski-Euroopan mäkiviikon voittaja. Olympiamitalia hän ei kuitenkaan ole voittanut, yksilökilpailussa, mikä varmaan on syynä siihen että hän nyt on palannut hyppyuralle. Janne Ahonen ilmoitti alun perin lopettavansa jo 2008, palasi kuitenkin seuraavana vuonna, ja lopetti uudelleen pari vuotta sen jälkeen, vain palatakseen nyt ilmeisesti entistä ehompana? Hänen lopettamistaan edeltävä kautensa 2011 ei mennyt valtavan hyvin, mutta nyt tulokset näyttävät parantuneen. Betsafe näyttää pitävän suosikkina Gregor Schlierenzauer:ia, ensi maailmancupin kokonaiskilpailussa, eikä ihme: hän on kaikkien aikojen parhaiten maailmancupissa menestynyt hyppääjä, Matti ”Legenda jo Eläessään” Nykästäkin edellä. Ahonenkin on saman tilaston huippua neljäntenä.

Jääkiekko on joukkuepeleistä suosituin Suomessa. Tärkein kotimainen turnaus on Jääkiekon SM-liiga, myös pelkkänä Liigana tunnettu: osoitus sen ylivoimaisesta suosiosta. Kenellekään ei tulisi mieleen ajatella että sillä tarkoitetaan vaikka lentopallon SM-liigaa. Liiga on jaettu kahteen lohkoon, joissa kummassakin on seitsemän joukkuetta. Joka joukkue pelaa yhteensä 60 ottelua runkosarjassa. Ensin kaikki joukkueet pelaavat toisensa vastaan neljä kertaa, kahdesti kotona ja kahdesti vieraissa: yksinkertainen sarja pelataan myös lohkojen sisällä. Sen jälkeen odottaa seitsemän paikallispeliparia, joissa joukkueparit pelaavat toisensa vastaan vielä kaksi kertaa. Joukkueet jotka sijoittuu 7-10 runkosarjassa pelaavat sitten pudotuspelikarsinnat. Kahdella voitolla päsee jatkoon, ja neljälla voitolla pääsee pudotuspeleissä jatkoon. Voittaja liigasta on se joukkue, joka finaalisarjassa voittaa neljä ottelua. Jos ymmärsitte nyt miten sarja muodostuu, olette selkeästi parempia tässä kuin minä. Joka tapauksessa, Liigan finaaliottelut keräävät katsojia sekä katsomoihin että television ääreen, vaikka ne ovatkin nyt nähtävissä vain maksullisilla kanavilla: SM-liigaotteluita seurasi kaikkiaan lähes 2,2 miljoonaa katsojaa viime kaudella. Se on aika monta.

Suosittuja yleisötapahtumia ovat myös muun muassa Kuninkuusravit, jossa ravaavat suomenhevoset ravikuninkaan tittelin perässä. Raviradoista kuuluisin lienee Vermo, jossa juostaan muitakin ravivuoden huippukilpailuja, kuten kansainvälinen Finlandia-ajot: suomalaisten ja ruotsalaisten ravurien lisäksi juoksijoita tulee Ranskaa ja Italiaa myöten.

Helsingissä palvelee Sport Pub Chelsea aivan keskustassa. Kuten nimestä voi päätellä, se on enimmäkseen jalkapalloravintola – tarjonnassa on eurooppalaisen jalkapallon kovimmat liigat, kotimainen jääkiekko ja amerikkalainen jalkapallo. Skriinejä löytyy joka lähtöön, mukaan lukien kaksi jättimäistä, sisään mahtuu 200 janoista fania kerralla, juomien hinnat ovat valitettavasti mutta väistämättä Helsingin keskustan tasoa. Mutkaton, varma valinta kaverien kanssa ottelun seuraamiseen, ehkä ihan pikkiriikkisen persoonaton.

Tampereelta löytyy Pub Aikalisä, nimestä jo huomaa minkä tyyppisestä paikasta on kyse. Aikalisä on hiukan syrjässä, mutta vierailun väärtti, jos pitää perinteisistä, tunnelmallisista baareista. Ravintolan tiiliverhoilu ja puolipaneeli ovat selkeästi olleet uusinta uutta joskus 70-luvulla, vaikka kaikki on kyllä hyvässä kunnossa. Tampereella kun ollaan, jääkiekko-ottelut on hyvin katettu, ainakin Tapparan ja Ilveksen osalta. Aikalisä järjestää myös ’pupivisoja’ joka on myös varma merkki siitä että ollaan Tampereella, sporttiaiheisia tietysti. Myös jalkapallo-otteluita näytetään, mutta kannattaa tarkistaa etukäteen mikä on päivän ohjelma – sillä paikalla saattaakin olla elävää musiikkia. Samoissa tiloissa toimii pizzeria, joten nälissään ei tarvitse kiakkoa katsoa.Galaxie Center on esimerkki ketjuravintolasta – kolmen paikan ketju kaiken kaikkiaan, ja kyseessä ei edes ole varsinainen sporttibaari, vaan Galaxien toiminta keskittyy biljardin pelaamiseen. Turussa kuitenkin bilissalin yhteydessä on myös sauna, ja erittäin kotoisa baari jossa näkyvät Mtv3 Max Sport urheilukanavat, Eurosport sekä Eurosport 2. Baarissa on mukavat sohvat, joilla rentoutua ja katsella otteluita – kuin parempi olohuone ikään.

Yksi tekijä on tietysti ruutu: asialleen omistautuneessa urheilun ystävien ravintolassa on kunnollisen kokoinen skriini ja riittävä äänentoisto. Ruutu on sijoitettu niin että kaikki näkevät sen hyvin, tai siis yleensä ruudut.

Tämä tuskin pelkästään saisi urheilun katsojaa baariin, tärkeintä urheilubaarissa television koon ja urheilutarjonnan ohella on tietysti reilu meininki. Urheilukatsomossa on tunnelmaa, ja sama tunnelma lähestulkoon on myös hyvässä urheilubaarissa. Ottelun tai kilpailun katsominen hyvässä seurassa ei ole vain passiivista tuijottamista, vaan aktiivista osallistumista: huudettuaan itsensä käheäksi matsin aikana, saman tien voi myös jakaa tunteitaan muiden kanssa, ja harrastaa niin sanottua jälkipyykkiä eli puintia: väliajalla ja pelin jälkeen on hyvä ruotia pelaajien, joukkueiden ja valmentajien heikkoudet ja vahvuudet ennen kuin joukkue – siis katsojien joukkue – poistuu ulos, kylmään ja sateeseen, arkielämän pariin, odottamaan seuraavaa urheilutapahtumaa. Onneksi niistä ei ole puutetta.

Jalkapallo on tietysti ylivoimainen ykkönen. Missä tahansa maailmassa voi mennä baariin ja siellä todennäköisesti pyörii Englannin valioliigan ottelu skriinillä. Tästä voi melkein lyödä vetoa, pitää vain löytää joku tarpeeksi uhkarohkea joka viitsii lyödä sen vastavedon. Ainoa joka menee yli Premier Leaguen on Maailmancup, vaikka tietysti Eurooppa-liigan loppuotteluitakin katsotaan.Suomalaisten jalkapallojoukkueiden matseja harvoin katsotaan baarin jättiruuduilta, jos koskaan. Kotimaisen urheilun keskipisteenä on jääkiekko, kaikkien pallofanien ikuiseksi harmiksi. Jääkiekosta katsotaankin usein juuri SM-liigan otteluita, jos ei ole maajoukkueiden välisiä kisoja tarjolla. Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut ja jääkiekko talviolympialaislajina pelataan maajoukkueiden välillä, mutta tärkeimpiä kansainvälisiä kisoja ovat tietysti Suomi-Ruotsi ottelut. Nyt kun Jokerit on muuttanut hiippakuntaa, siis liigaa, KHL:n ottelut varmaankin lisäävät kiinnostusta Suomessa.On joitain urheilulajeja, joita ilmeisesti seurataan vain baareissa. Suomessa yksi tällainen on suosiotaan lisännyt amerikkalainen jalkapallo. Amerikkalaista jalkapalloa pelaavat, kuten rugbya, ”men with odd-shaped balls”, erona lähinnä se että Amerikan futista pelataan jostain syystä jääkiekkomaalivahdin vermeet päällä, paitsi luistimia. Laji on harrastuksena varsin suosittu Suomessa, amatööripohjalta.

Muitakin muuten suosittuja urheilulajeja, esimerkiksi tennistä, saattaa ruudulta näkyä, mutta yleensä sitä ei varta vasten kokoonnuta katsomaan baarissa. Mysteeriksi on jäänyt, kuka katsoo tikanheittoa? Ilmeisesti joku, koska sitä väistämättä näytetään jossain vaiheessa, kun kaikki muut urheilijat ovet menneet nukkumaan.